Viikonloppu vierähti varustevoimanoston SM-kisoissa suorituksia lähietäisyydeltä aamusta iltaan seuraten. Varustetouhu ei sinänsä kiinnosta, mutta olihan se nyt kuitenkin vähän sinne päin ja suoritukset arvostellaan käsittääkseni samoin kriteerein.

Tänään sitten paluu salille ja omien koeponnistusten pariin:

Penkki on selkeästi paranemaan päin ja tein oman henkilökohtaisen parhaani 65 kg ilman aivan hirvittävää puserrusta. Tekniikkaahan siinä touhussa ei vielä ole pisaran vertaa, mutta jotain sentään jo liikkuu.

Jalkakyykyssä 120 kg syvältä pohjasta tuli nätisti takaisin ylös saakka, mutta 125 kg jäi tällä kertaa pohjaan. Onneksi olin syksyisestä vahingosta viisastuneena pyytänyt itselleni edes yhden ihmisen katsomaan perääni muutoin melkein tyhjällä aamusalilla. Hän ystävällisesti nykäisi tangon selästäni taaksepäin turvarautojen varaan, joten epäonnistunut kyykky ei tällä kertaa aiheuttanut kudosvaurioita.

Maastavedossa 140 kg nousi suhteellisen helposti, mutta jo 150 kg:n kohdalla alkoi olla niin väsy ja nälkä, että en jäänyt sen kanssa taistelemaan.

Kyllä näistäkin uudet sarjapainot laskee seuraaville kuudelle viikolle. Huhtikuun loppupuolella on yhdet klassisen voimanoston salikisat, joihin tähtään alle 80 kiloisena ja toukokuun lopulla toiset, joissa toivon olevani jo aika lähellä 73 kiloa.

Päätin, että tähän loppuu laihduttaminen ja tästä alkaa treenaaminen. Paino saa luvan pudota sivutuotteena siinä tahdissa kuin on lähteäkseen. Se ei kuitenkaan enää ole pääprojekti, kuten oli tammi- ja helmikuussa. Näinhän minä sen puolivuotissuunnitelmaan olen kirjannutkin, että alkukuukaudet opettelen syömään ja siitä eteenpäin treenaamaan kovaa aiempaa niukemmilla sapuskoilla.

Nyt ei muuta kuin treeniä, lepoa ja vapaaehtoistyötä. Perheen kanssa keskusteltiin työtilanteestani viime viikolla ja olivat sitä mieltä, että "työtön" kuulostaa vähän pahalta, kun ei tässä nyt aivan kurjuudessa kuitenkaan elellä, vaikka työttömyyskorvaus ei vielä toistaiseksi juoksekaan. Toisaalta todennäköisyys saada mitään töitä ennen kesää on aika heikko. Perhe oli sitä mieltä, että kotirouva kuulostaa tässä vaiheessa kunniallisemmalta, joten epävirallinen ammattinimikkeeni perhepiirissä on nyt toistaiseksi kotirouva. Kesällä toivottavasti löytyy paremmin ulkoilmafestivaaleja ynnä muuta reissutyötä.

Siitä perhe tosin hieman narisee, että kotirouvaa ei kovin paljon kotitöissä näy, kun on jatkuvasti liikkeellä kahden eri seuran urheiluriennoissa ja treenit päälle viitenä päivänä viikossa.