Varsinainen voimaharjoitteluohjelma maalis-huhtikuulla aloitettavaksi on vielä levällään. Ensimmäinen versio sai sen verran rakentavaa ja jopa hyvin perusteltua palautetta, että varmaan on syytä jotain uskoakin.

Nyt helmikuussa alkaa joka tapauksessa kuukauden mittainen siirtymävaihe, jossa testaan kuinka ravinnon määrä ja asteittain lisääntyvä harjoitteluteho sopivat yhteen. Tammikuu meni painonpudotusta opiskellessa ja salilla käyminen painottui aerobiseen intervalliharjoitteluun, mitä nyt vähän pidin lihaskuntoa yllä ja opiskelin liikkeiden tekniikkaa.

Penkkipunnerruksen tekniikkaa opiskelin mm. siten, että tein pienellä painolla niin monta toistoa, että lihakset alkoivat toden teolla väsyä. Väsymisen myötä tulevat virheet ja heikkoudet esiin. Kun ajatuksen kanssa seuraa, mitkä kohdat ja missä järjestyksessä alkavat ensimmäisinä pettää, niin siinäpä on valmis TO DO -lista: Ei tarvitse kuin miettiä, millä harjoitteilla noita heikkoja kohtia voi vahvistaa. Kyykyn kanssa en viitsinyt samaa tehdä, etten teloisi syksyisen rusauksen jäljiltä vasta kuntoutunutta polvea.

Eniten uuden ohjelman rakentelussa hämmennystä aiheuttavat apuliikkeet. Mitä ne nyt kenenkin mielestä ovat. Yksi toivottaa polvenojennuksen romukoppaan polviniveliä tuhoavana turhakkeena, toinen nauraa kippurassa lähentäjä-loitontaja -harjoituksille. Kolmas vetää vastuskuminauhan kanssa sivuaskelin salin päästä päähän ja esittelee tämän hyvänä lajinomaisena harjoitteena reisien loitontajille. Yhden mielestä ristikkäistaljalla ei ole mitään tekemistä voimanostajan harjoittelun kanssa. Vatsalihastreeniä ei sovi tehdä ilman lisäpainoja. Penkkaamista treenataan penkkaamalla ja kyykkyä kyykkäämällä, ei siihen tarvita mitään apuliikkeitä, kertoo neljäs.

Juuri tämän takia kasaan sen oman ohjelmani mieluiten itse. Itse kun tiedän vammahistoriani, treenitaustani, motivaationi. Aivan varmaa on, että apuliikkeitä on pakko pitää mukana, etteivät nivelet ala kipuilemaan ja tasapainon säilyttäminen asennossa kuin asennossa on aika olennainen juttu. Tasapainon ylläpitämiseen tarvitaan aika iso liuta "apulihaksia" pitämään kokonaisuus kasassa sillä välin kun isoimmat ja vahvimmat lihakset liikuttavat sitä varsinaista taakkaa. Yhdellä jalalla seisoessa huomaa nopeasti, että kyllä niitä jalkaterän ja nilkan alueen pikkulihaksia tarvitaan, eivät riitä pelkät vahvat reidet pystyssä pysymiseen.

Jos menee metsään, niin ei ole keneltäkään pois. Pääasia on, ettei tulisi uusia vammoja. Jos otan jonkun muun laatiman ohjelman käyttöön sellaisenaan, joudun syyttämään ohjelman antanutta henkilöä myös virheistä ja harjoittelussa syntyneistä uusista vammoista. Jos ei tule tulosta, hän syyttää minua siitä, että kroppani ei toiminutkaan ohjelman vaatimusten mukaisesti. Ei mitään järkeä lähteä sellaiseen.

Olen nyt lukenut ajatuksella tuhman sedän ajatuksia aiheesta ja luulenpa, että tuolta ammennan ne pääperiaatteet lopulliseen maalis-huhtikuun harjoitusohjelmaan.

***

Kuukauden ruokapäiväkirjaa pidettyäni olen nyt entistä paremmin selvillä, mistä ne helpoimin karsittavat turhat kalorit tulevat. Asiahan on kuten epäilinkin: Alkoholista. Paino on siitä huolimatta 100 gramman tarkkuudella juuri siinä, missä sen olin suunnitellut nyt helmikuun alussa olevan. Alla on vertailukuva selästä, kun kropassa on vielä 10 kiloa karsittavaa rasvaa. Sopivassa valaistuksessa siitä erottaa jo lihaksia, mutta eipä tuo muuten kovin kummoiselta näytä. Kuukauden kuluttua sitten taas uusi kuva.