Kuusi päivää aikaa kisoihin. Vaaka näyttää aamuisin oikeata lukemaa, vaikka nesteenpoisto on vasta aluillaan. Nyt on treenaamiset treenattu, jäljellä ei ole kuin lepoa, hierontaa, siistiä syömistä ja nesteenpoistoa.

Välillä kouraisee jännitys mahassa tavalla, joka tehokkaasti muistuttaa ketä vastaan tässä oikein olen kisaamassa: Omaa pääkoppaani. Hermojen hallinnasta se on kiinni, onnistuuko kisasuoritus edes normaalilla treenien sarjapainolla. Jos leikkaavat hermot kiinni, ei nouse yhtään mitään. Jalat ja kädet muuttuvat hytiseväksi velliksi.

Punttitreenin sijaan käyn nyt läpi henkistä treeniohjelmaa:

- Poista vaivaavat asiat: Teen pois lojumasta kaikki rästihommat, jotka on nyt mahdollista saattaa kuntoon. Sittenpä on vähemmän mieltä painavaa romua korvien välissä. Uusia stressinaiheita ei kannata tässä kohdassa ottaa vapaaehtoisesti yhtäkään.

- Listaa tavoitteet: Mitä hittoa pitikään tehdä? Yhdeksän hyväksyttyä suoritusta. Onko vaikeata? No on sen verran, että ei kannata kauheasti ottaa paineita paljonko nousee, kunhan nousee hyväksytysti. Käyn mielikuvaharjoitteluna läpi komentoja  -  tanko valmis, squat + rack, tanko valmis, start + press + rack, tanko valmis, down  -  ja yritän takoa mieleeni, että olisi aika hemmetin tärkeätä olla sen verran hereillä, että kuulee mitä sanotaan ja osaa reagoida kuulemaansa.

- Hemmottele: Hiusjuurien värjäys, kulmat, kynnet, jalkapohjat, karvanpoisto... kaikki kotikonstein kuntoon. Suihkuhuone muuttuu koti-spaksi joka päivä.

Toki mielessä käyvät nesteenpoiston suhteen kaikenlaiset kikkakolmoset, mutta niihin ei varmaankaan ole hyvää syytä turvautua nyt kun painoasia on aika kivasti hallussa muutenkin.

Jos laksatiivista vaikutusta tarvitsee, tarpeeseen vastaa muutama sokeriton purukumi. Parin tupakan polttaminen per päivä ajaa saman asian. Lidlin sokerittomilla pastilleilla (1 pkt riittää) saa kyllä aikaan suoliston täystyhjennyksen, mutta siitä voi todistettavasti seurata sellainen suoliston epätasapainotila, että reikää korventaa ja suolesta roiskuu pelkkää hapokasta kuravettä viikon verran. Yhtä pitkä aika menee että pystyy kävelemään suorana kammottavilta vatsakivuiltaan.

Kaliumin käyttöäkin pohdiskelin ja turhaksi totesin apteekkireissun sen suhteen. Ruuasta ajattelin tarvittavat kaliumit saada. Toisaalta tulin tässä yhtenä päivänä vilkaisseeksi keittiön kaapissa lojuvaa Anti-Salt -purkkia ja kas: Siinä lukee, että 6 tablettia (suositeltu maksimiannos per päivä) tätä ruokakauppatavaraa sisältää 900 mg kaliumia. Jos en loppuviikosta enää saa tarpeeksi pinaattia ja papuja kurkusta alas, niin sielläpä on keittiön kaapissa kaliumlisä käden ulottuvilla.

Saunassahikoilusessiota ei varmaankaan perjantaiksi tarvitse buukata. Pumppu kiittää. Eiköhän tämä projekti onnistu ihan vettä juomalla ja ruokaa syömällä.

Viikko pinaattia, palkokasveja ja pihviä, nam!