Aivan hölmöistä asioista on joskus treenaaminen kiinni. Niin kuin nyt viime lauantaina: Juuri sain lämmittelysarjat tehtyä ja olin siirtymässä maastavedossa varsinaisiin työsarjoihin 5 x 3 x 120 kg (joo, tämä on peruskuntokautta edelleen), kun käteen alkoi sattua ihan vietävästi.

Mikäpä siinä? Näytti siltä kuin kämmeneen olisi poksahtanut suonikohju. Melkoisesti poltteli sitä sinertyvää kohtaa. Hain ulkoa lunta, jäähdytin sillä kämmentä ja ihmettelin näkyä: Kunnon patti ihonalaista verenpurkaumaa siinä oli.

Ei auttanut muuta kuin ottaa kiekot pois tangosta ja suunnata kotiin. Seuraavana päivänä kämmenessä ei ollut turvotusta, mutta selvä mustelma kuitenkin.

Tarkemmin kun mietin, niin poksahtanut kohta on juuri se, johon vahingssa löin abiturienttina lyijytäytekynän pystyyn ja ehkä puolen millin pala lyijykärjestä jäi ihon alle. Olin luullut sen jo vuosikymmenten kuluessa sieltä imeytyneen elimistöön, mutta ilmeisesti sitten ei. Pala taisi liikahtaa maastavetotangon hieraisusta sen verran, että rikkoi jonkun viereissä olevan verisuonen seinämän.

Hyvä kuitenkin, ettei sentään päästä poksahtanut se verisuoni. Nyt sentään pääsin jo parin päivän päästä uudelleen jatkamaan kesken jäänyttä treeniä ja sain tehtyä 4 x 3 x 120 kg vedot melkein loppuun saakka ennen kuin kämmen alkoi taas kipuilla, mustua ja turvota. Vetoremmejä kokeilin ensiavuksi, mutta siitä meinasi tulla aivan täysi katastrofi. Eihän se tanko niiden kanssa muuta kuin pyörii käsissä vaarallisesti.

On se pienestä kiinni. Kun muu kroppa olisi työntekoon valmis ja ehjä, niin tulee joku tämmöinen typerä pikku juttu.