Tänään nousi se maaginen 60 kg penkissä. Eikä ollut edes kovin painava, koska nousi heti kahteen kertaan. Varmistin lukeman vielä kysymällä parilta vanhalta saliketulta, että onhan tuossa nyt varmasti sen verran. Olin piilottanut pienten sinisten kympin kiekkojen taakse vielä parit pienemmät vitoset kumpaankin päähän.

Varmuuden vuoksi kokeilin vielä reilusti kahdella isolla sinisellä 20 kg:n kiekolla ja ykkösen sain niilläkin. Eivät menneet käsivarret veltoksi makaroniksi, vaikka silmäkulmissa vilkkui sinistä. Viime kevättalvellahan meinasin pudottaa juuri sellaisen kuudenkympin virityksen kaulani päälle, kun sillä salilla olivat penkin turvaraudat niin huonossa kunnossa, että otimme ne kokonaan pois telineessä kolisemasta. Lähti se tanko jotenkin käsittämättömällä tavalla laskeutumaan kohti kaulaa. Onneksi oli varmistaja lähellä ja hereillä.

Ehkä siitä säikähdyksestä syntyi haamuraja juuri tuon painon kohdalle. Nyt tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista. Pelko on murrettu. Nyt lähdetään etsimään uutta  -  todellista  -  ylärajaa.

Vähän muutakin jännää on ilmassa:

Etävalmentajani meni viikko sitten kokeilemaan lähivalmentajani kehittämää omaperäistä penkkiohjelmaa ja ihastui siihen heti. Ei ole kuulemma 35 vuoden aikana tämän kaltaista ohjelmaa vielä tullut vastaan. Tänään kysyin ohjelman kehittäjältä, onko kyseessä joku vanha klassikko, mutta on kuulemma aivan oman tuotekehityksen tulosta. Aika hyvin on kehitelty, jos neljättä vuosikymmentä nostava ja kaikki alan virtaukset nähnyt kaveri sillä sattuisi saamaan jotain uudenlaista kulmaa omaan treeniinsä.