Viimeksi salilta lähteissäni totesin seuratovereille, että "Eniten vituttaa kaikki".

Käynti valmentaja/ystävän luona onneksi selkiytti ajatuksia: Nyt on taas tavoitteet tiedossa, ei tarvitse kuin rakentaa suunnitelma niiden saavuttamiseen. Ensin karkea jako kisojen päivämääriin ja niiden välisiin ajanjaksoihin, sitten viikkosuunnitelma, sen jälkeen täsmällisempi jako eri viikonpäivien pääharjoituksiin ja lepopäiviin, sitten sarjojen ja sarjapainojen laskenta. Siitähän se treeniohjelma muodostuu. Ilman selkeitä tavoitteita on lähes mahdotonta rakentaa järkevää ohjelmaa.

Myös ruokailuista ja painonpudottamisesta puhuttiin. Tavoite olisi saada paino pysyvästi sellaisiin lukemiin, että ennen kisoja ei tarvitse rääkätä itseään hirveällä nesteenpoistoprojektilla. Aikaa noin kuusi kuukautta.

Siihen kuuteen kuukauteen sisältyy kolme kisaa, joista viimeisenä pääkisana jälleen veteraanien klassisen voimanoston SM-kisat maaliskuussa. Ensimmäinen kisa ensi viikolla on tämän hetken lähtötason mittaus, salikisassa joulukuussa pitäisi olla uudelleen rakennettuna se kunto, joka oli ennen tämän vuoden SM-kisoja (jotka siis menivät persiilleen selkäkivun vuoksi) ja siitä eteenpäin kolme viimeistä kuukautta uuden kunnon rakentamista seuraaviin SM-kisoihin.

Ruuan osalta tulimme siihen tulokseen, että en varmaankaan tarvitse 2 grammaa proteiinia painokiloa kohti, koska en ole kehonrakentaja. Gramma tai puolitoista riittää kyllä. Hiilihydraateista tingitään ja tarvittava energia tulee hyvistä rasvoista. Peruskarppausta siis tiedossa ja hiilarivajeesta johtuvaa päänsärkyä. Parsakaalikin on kuulemma lihaa parempi proteiininlähde suhteessa energiasisältöön. Täytyypä kokeilla.

Fiksu valmentaja lähinnä vain kuunteli vuodatustani ja ohjaili pienin elein omaa ajatteluani oikeaan suuntaan. Näin aikuisen urheilijan valmennus parhaimmillaan toimii.

HUG.jpg