Seurakaveri otti viikonloppuna ystävällisesti minusta bikinikuvat kuntosalin suihkutiloissa: Edestä, käännös oikeaan ja sivulta, takaa, käännös oikeaan ja toiselta sivulta. Kuvat ovat aivan aidosti kauheita.

Eilen näytin kuvasarjaa enemmän bodylajeihin erikoistuneelle toiselle valmentajalleni. Jopa tuo melkein kaiken nähnyt jermu taisi vähän järkyttyä. Kuva nimittäin lävähti koko ruudun kokoiseksi ja vielä venyi sivusuunnassa. Oli ylenmäärin tarjolla roikkuvaa lihaa, kurttuista nahkaa ja outoja muhkuroita.

Ensijärkytyksen jälkeen pääsimme vähän analysoimaan, millaisesta materiaalista on kyse tämän 12 viikon "fitness"-projektin kannalta. Että millainen runko siellä mahtaa olla päällysteiden alla. Jos jätetään vyötärön rasvat ja turvonnut mahaosasto huomiotta (toivotaan niiden reagoivan lisääntyneeseen energiankulutukseen ja oikeaan ravintokoostumukseen eli vähentyneeseen oluenjuontiin), niin lantio on kurvikas kuin pahvilaatikko. Sama koskee takapuolta. Hartiat ja kädet nyt menettelevät. Paksulle niskalle ja lyhyelle kaulalle ei ole paljon tehtävissä.

Keholajien valmentajan silmin arvioituna ensimmäinen kehittämiskohde  ovat takareidet, joita hänen mukaansa ei nyt yksinkertaisesti ole. Niihin jos saisi lisää massaa, se tasoittaisi kokonaisuutta jonkin verran sivusuunnasta katsottuna. Massiiviset pohkeetkin näyttävät hassun pieniltä vielä massiivisempaan "takapuolilaatikkoon" verrattuna, joten niitä saisi taas alkaa treenata.

Eipä siis muuta kuin kukkakaalia ja jotain proteiinia naamariin ja takareisiä veivaamaan. Eipähän ole niitäkään tullut tehtyä... sanoisinko että pariin vuoteen? Vihaan sitä takapotkulaitetta. Kissanraatolaite (se jossa maataan mahallaan ja koukistellaan polvia) on vähän siedettävämpi. Onneksi on olemassa tusinan verran kehonpainolla tehtäviä takareisiharjoitteita ja suorin jaloin maastavetohan on toki aivan klassikko.

Juuri teemaan sopivasti kolahti postiluukusta tyttärelle uusin Demi:

 

 

Onneksi tälle uusimmalle teini-ikään tulevalle sukupolvelle sentään opetetaan terveempiä tapoja suhtautua omaan kroppaansa. Lehdessä hehkutetaan #bodypositivity -liikettä. Hyvältä kuulostaa.

Jaa se viikonlopun penkkikisa vai? 70 kg ja 75 kg nousi kivasti, mutta 77,5 kg:n kohdalla unohdin, mitä piti olla tekemässä ja pieleen meni. Olisi siinä tietysti voinut käydä niinkin, että en olisi yksinkertaisesti jaksanut sitä nostaa, mutta sitähän ei voi tietää kun yritys meni täysin pöperöinniksi. Kilpailusarja oli vanhuuteen kuukahtaneet naarasnorsut eli veteraanisuperi.

Nyt ämpärillinen sitä kukkakaalia ja sitten salille.

 

PS. Terveiset helteiseltä salilta. Hanuri sai kyytiä. VIHAAN alla olevan kuvan laitetta. Tästä huolimatta tulen kehittelemään sen kanssa syvällisen vihasuhteen tulevien viikkojen aikana.

 

 

Ei kai tämä pahaksi ole mave-tuloksillekaan.