Alkuviikosta sattui sellainen harvinainen ilmiö, että sekä minä että molemmat valmentajat olimme samalla salilla samaan aikaan. Ilmiö on suunnilleen yhtä harvinainen kuin täydellinen kuun- tai auringonpimennys. Niitä tiettävästi joskus tapahtuu, mutta tapahtumahetken ennakoiminen maallikon laskentataidoilla ei onnistu. Aika juhlavaa oli.

Kyykkäilin siinä valvotusti 10 x 60 kg, 8 x 80 kg, 4 x 90 kg, 3 x 110 kg ja loppuverryttelynä 8 x 80 kg. Sadankymmenen jälkeen kysyin, että laitetaanko vielä lisää, olisi vielä varaa, mutta kyykkyvalmentaja ei pitänyt sitä tarpeellisena. Kyykkyjen syvyys tuli kuitenkin ainakin neljän tai viiden kriittisen silmäparin todistaessa todettua riittäväksi vaativampaankin makuun.

Todettiin, että kyseisen salin omaan salikisaan on aikaa nyt 6 viikkoa + kisaviikon alkupuoli lepoon. Tässähän ehtisi vielä jotain yrittää, vaikka alkuperäisistä 16 viikon suunnitelmista ensimmäiset 10 viikkoa kuluivat enemmän tai vähemmän toipilaana.

Paino pomppii totuttuun tyyliinsä aivan omia polkujaan eikä tunnu korreloivan millään tavalla sen kanssa, mitä ja miten syön: Parin päivän mässäilyn jälkeen mittari saattaa näyttää -2 kg ja sitten parin nälkäisen päivän jälkeen +1,5 kg. Painoraja on kuitenkin täysin saavutettavissa  - kuukautisturvotuksen ajankohdasta riippuen ja nyt sen suhteen näyttäisi käyvän hyvä mäihä.

Alkavan viikon jännittävä asia onkin neuvottelu penkkivalmentajan kanssa maksimituloksen nostamiseen tähtäävästä kuuden viikon ohjelmasta: Tuleeko kolmejakoinen vai nelijakoinen, josta itse olen kyllä tykännyt tähän saakka. Penkkispesialisti päättää, mitä ryhdyn tekemään. Kyykky- ja mave-ohjelma rakentuu sitten penkkiohjelman asettamien rajoitusten pohjalta ja jotain ruokajuttuja kai voisi kerrankin kysyä ihan valmentajalta, jolla on niistä asioista 35 vuoden kokemus. Nesteenpoistosta se ainakin tietää kaiken tiedettävissä olevan ja minähän olen käytännöllisesti katsoen kävelevä vesi-ilmapallo.

Niin no... 40 vuoden rautainen kokemus tässä itselläkin on kaikista mahdollisista ravitsemussuuntauksista ja muotidieeteistä, joiden kanssa naiset ovat vouhottaneet niin kauan kuin minä muistan eli tuolta 1970-luvun alkupuolelta saakka. Upeimmat mieleen muistuvat retrodieetit ovat Kananmuna ja valkoviini -dieetti (sopii varmasti parhaiten kotirouville, jotka voivat hoidella päivisin kotihommia siivousperuukki päässä ja pikku tuiskeessa, toiselta nimeltään Lentoemäntädieetti), greippidieetti ja erilaiset muut sitrusdieetit (tuhoaa helposti hampaat ja greipillä on rajuja yhteisvaikutuksia tiettyjen lääkitysten kanssa) ja tietysti klassinen kaalikeittodieetti. Tupakointi muuttui jossakin vaiheessa vaarallisemmaksi kuin se ylipaino, jonka kertymistä tupakoinnilla yritettiin välttää.

Pitää vain yrittää tiukasti pitää suu kiinni ja ottaa ohjeet vastaan. Kuinka pitkä aika muka kuusi viikkoa voi olla? Sen nyt seisoo vaikka päällään...