Harrastamisen hienous on oivalluksen hetkissä. Kun yhtäkkiä monta treenaamiseen ja suorituksiin liittyvää palasta loksahtaa paikoilleen ja lopputulos on huikaisevan yksinkertainen: Näinhän se pitää tehdä, tämähän tässä on ollut jarruna ja näin se jarru otetaan pois päältä!

Haastattelin kokenutta nostajaa sumotyylin saloista ja hän apuliikkeistä puhuttaessa kysäisi, ovatko lonkankoukistajani kovin herkät rasitukselle. Yksinkertainen kysymys sai palapelin paloja loksahtelemaan paikoilleen oikein urakalla:

1. Lonkakoukistajat olivat ehkä noin puolitoista kuukautta sitten kipeät, kun ryhdyin tekemään ahkerasti keskivartalon harjoittelua lisäpainoilla.

2. Lonkakoukistajat paranivat.

3. Muistan hierojalle sanoneeni, että en ole kovin ahkerasti venytellyt, koska yleensä olen ollut pikemminkin ylivenyvä kuin jäykkä. Ajattelin siis tietoisesti vältellä liiallista venyttelyä kropan jämäkkyyttä lisätäkseni. (Tässä kohdassa hieroja oli valitettavasti kohtelias asiakaspalvelija eikä tokaissut, että ookkona ämmä täysin tyhymä?!?)

4. Selkä on parin viime viikon ajan ollut aina vain rasittuneempi ja sen palautumattomuudesta on kokonaan kiinni se, kuinka kovasti pystyn harjoittelemaan. Jos selän ongelmat jatkuvat tällaisina, en pysty kohta harjoittelemaan ollenkaan, vaan tulee pakkolepo.

Niin että missähän kunnossa mahtavat lonkakoukistajat olla? Yksinkertainen fysioterapeuttien perustesti paljasti armotta, että voihan fiude, aika kauheassa juntturassa ovat.

Eihän se kovin mukavalta tuntunut alkaa niitä venyttämään, mutta kappas vaan, kuinka oli selkä aamulla kuin uusi! Aivan selvästi on lantion asennolla vaikutusta siihen, mitä selässä tapahtuu. Nyt se pääsee venyttelyn myötä vähitellen palaamaan neutraalimpaan asentoon eikä laita selkälihaksia jatkuvasti ylitöihin.

Yksinkertainen kysymys tuli juuri oikeaan paikkaan ja paljasti monimutkaisen prosessin, jonka korjaaminen kuitenkin on jälleen hyvin yksinkertainen juttu. Ei tarvitse kuin tehdä muutamia oikeanlaisia venytyksiä! Etureisien hyvä venyvyys ei tosiaankaan kerro mitään siitä, mitä lantion sisällä tapahtuu. Olisi minun pitänyt tämä tietää, mutta kun en tajunnut yhdistellä asioita kuin vasta nyt.

Noin yleensä ottaen olen sitä mieltä, että liiallinen höpöttely ihmisten kanssa vain sotkee asioita, mutta on siitä joskus hyötyäkin, kun oikean ihmisen kanssa sattuu oikeat asiat puheeksi. Pakollisen himmailun sijasta pääsenkin taas uuteen vauhtiin. On se vaan niin kiva olla ja tehdä, kun ei jatkuvasti ole selän kanssa ongelmaa.

 

psoas%20pain.jpg

 

PS. Kyllä on naurussa pitelemistä, kun selkä on kunnossa ja viimeinen jalkakyykkysarja 5 x 125 kg. Varmistajat huutelivat lopussa, että pistelepä vielä pari, kun on hyvä putki päällä.