Varasin ajan plastiikkakirurgin konsultaatioon. Haluan tietää, mitä roikkuvalle vatsaröllykälle olisi tehtävissä. Se hautoo ikävästi keisarileikkausarpia, eikä tilanne varmastikaan itsekseen parane iän myötä. Ei siihen toki kuole eikä se terveyttä uhkaa, mutta hautuuhan se ihopoimu, haisee pahalle ja kutiaa. Nyt olisin vielä "nuori" ja hyväkuntoinen kestämään mahdollisen leikkauksen rasitukset.

Olen aina ajatellut, että plastiikkakirugien ammattiosaaminen pitäisi käyttää sairauksista selvinneiden, onnettomuuksiin joutuneiden ja synnynnäisistä epämuodostumista kärsivien auttamiseen. Terveen ihmisen leikkely esteettisistä syistä on turhuuksista suurinta. Sillä rahalla tekisi hyväntekeväisyyteen sijoitettuna jo vaikka mitä hyvää.

Nyt kun tämä viimeinen vuosi kuitenkin on ollut tämmöinen, että näköjään jatkuvasti joku kuolee, olen moneen kertaan ollut vaarassa joutua miettimään mitä sitä omalla elämällään vielä haluaisi tehdä ennen kuolemaa. Mikä on tarpeellista, mikä lisää onnellisuutta? Ajattelin antaa abdominoplastialle mahdollisuuden ainakin sen verran, että otan kunnolla selvää mitä sillä olisi tarjottavana. Jos niin hyvin sattuisi, että elämää riittää vielä 40 vuotta, siististä mahasta riittäisi riemua vuosikymmeniksi eikä kustannus vuotta kohden kovin hirveä ole.

Vatsalihaksiin ei kylläkään saa kajota. Ne toimivat vallan mainiosti ja jos pääsen mukaan ensi kesän MM-kisojen masters-joukkueeseen, leikkaus on mahdollinen aikaisintaan joskus syksyllä, kisojen jälkeen.

Plastiikkakirugin vastaanottoaika on ylihuomiselle. Huomenna käyn uudella hierojalla tutkituttamassa käsien ja hartiaseudun lihakset. Kun tämä uusi hieroja nyt kerran tuntuu olevan niin perehtynyt lihasten toiminnallisuuteen sen sijaan, että vain klassisesti "vaivaisi pullataikinaa", kysyn samalla häneltä konsultaation noiden vatsalihasten nykykuntoon.

Istumaannousuja tehdessä edelleenkin tuntuu siltä, että maha helposti pullistuu ulospäin. Sen saa kyllä myös "pullistumaan sisäänpäin" kun asiaan keskittyy. Nyt viime päivinä omaa navanseutua miettiessä on hiipinyt mieleen pelko, että suorat vatsalihakseni eivät ehkä sittenkään, vieläkään, yli 10 vuotta keisarileikkausten jälkeen, toimi normaalisti. Ehkä teen istumaannousuliikkeen kaikilla muilla lihaksilla ja käytännöllisesti katsoen halvaantuneet suorat vatsalihakset vain siirtyvät tieltä pois pullistuen joko sisään- tai ulospäin? Tämän saa urheiluhieroja selvittää.

MM-kisoista kiinnostuneiden nostajien viimeinen ilmoittautumispäivä on tänään. Toivottavasti saavat joukkueen valinnan tehtyä suhteellisen nopeasti määräajan umpeuduttua. Jos nimeni ei ole kisaan valittujen listalla, se on hyvin äkkiä plastiikkakirurgin leikkauslistalla. Siinä tämän kevään tavoitteet elämässä.