Tein taas kalenteri kourassa samanlaisen aikataulun kuin viime syksynäkin: Näin monta viikkoa aikaa, tässä lähtöpaino, tässä tavoitepaino, tähän kohtaan valmistavaa harjoittelua, tähän 6-8 viikon rypistys voimaharjoittelua, ennen ajateltua kisan ajankohtaa viikkoa lepoa ja painon säätämistä jos näyttää yhtään siltä, että se on saavuttamassa alussa asetetun tavoitteen. Treeniviikoissa toistuu kierto 2 x raskas, 1 x kevyt viikko.

Tämä oli yksinkertaista. Varsinaisten ohjelmien rakentaminen sitten ei olekaan.

Toki voisin mennä jälleen kerran jonkun "asiantuntijan" puheille ja pyytää valmiin ohjelman. Saisin jälleen kerran käteeni kopion jonkun toisen ihmisen jostakin muinaisesta treeniohjelmasta sillä periaatteella, että kun tämä on kerran sillä ja silläkin toiminut ja sekin on nainen, niin toimii se varmaan sullakin. Jos ei toimi, niin ei voi mitään. Sulla vain ei ole tähän lajiin tarpeeksi lahjoja.

Olen siirtynyt rustaamaan omat ohjelmani itse aiempien kokemusten perusteella. Sen jälkeen menen valmis ehdotus kourassa kysymään erilaisten asiantuntijoiden mielipidettä. Yleensä kommentit ovat olleet jotain sen suuntaista, että "Mjööh..." Voi toimia, voi olla toimimattakin. Epämääräisistä möhinöistä ei ota selvää, onko kyse siitä, että voi hitsi, olen tehnyt niin kovan ohjelman, että asiantuntijakin kadehtii, vai onko siinä kaikki niin viturallaan, että ei jaksa edes ryhtyä korjaamaan. Epäilen, että osaltaan kyse on siitä, että kaikki siististi Excel-taulukoitu näyttää aivan liian pro:lta, että siihen uskaltaisi mennä mitään korjailemaan. Paperille tulostettu teksti on jotenkin pyhää ja lopullisen oloista, vaikka sisältäisi millaista höpinää ja virheitä.

Tällä kerralla sain kuitenkin kaksi oikein kunnollista ja rakentavaa palautetta vastikään valmennuskurssilla käyneiltä tyypeiltä. Molemmat olivat pääpiirteissään sitä mieltä, että ohjelmani on omituinen ja itse tekisivät asiat täysin eri tavalla.

Vielä tässä ehtii viilailla ja miettiä moneen kertaan, minkä verran suunnitelmiani muutan. Varsinaisen maksimivoimaharjoittelun olisi tarkoitus alkaa vasta maaliskuussa toukokuun kisoja varten.

Ei tarvitse kuin pieni rapsahdus missä tahansa kohdassa kehoa, niin menevät suunnitelmat joka tapauksessa pieleen pitkäksi aikaa. Siksipä tuntuu vähän hölmöltä laittaa niin paljon aikaa ja ajatustyötä suunnittelemiseen. Yllätyksiä tulee matkan varrella joka tapauksessa, se on varmaa.

Toivoisin mieluummin iloisia yllätyksiä.

 

PS. Paino junnaa kuunkierrollisista syistä neljättä päivää täsmälleen samassa lukemassa. Ehdin jo ajatella, että vaaka on mennyt rikki, mutta toinenkin vaaka teki saman tempun. Ei auta nyt hikoilu eikä nälkäkuuri, pitää vain olla kärsivällinen ja odottaa viikko, että nesteet taas lähtevät liikkeelle kehosta. Onneksi on se painokäyrä, jota voi käydä katsomassa viisi kertaa päivässä ja vakuutella, että yleissuunta on sentään edelleen oikea.