Viime viikko alkoi uuden treeniohjelman testaamisella. Heti alkuunsa hoksasin, että taisi tulla aika raskas rupeama tästä taas.

Suunnitelmassa on viikoittain neljä raskasta harjoitusta, joissa noin 40 nostoa per harjoittelukerta. Kahden tai kolmen raskaan viikon väliin tulee yksi kevyempi 5x5 -viikko, jolloin painot pysyvät edelleen 70-80% haarukassa, mutta toistoja tulee miltei puolet vähemmän.

Lepo ei ole vain luksusta, vaan siitä tulee tämän ohjelman myötä jälleen se minimitekijä, joka määrittelee kehityksen. Ei ole mikään ongelma harjoitella kovaa. Riittävä määrä lepoa ja palutumista onkin sitten vaikeampi asia järjestää.

Nyt toisella viikolla olen luopunut suosiolla seitsemästä kovasta nostosta per treenikerta. Yhteensä kolmekymmentä nostoa reippaalla painolla riittää. Isoimmilla painoilla joko kakkosia tai ykkösiä.

Kroppa alkaa taas tottua harjoitteluun. Kyllä tämänkin viikon ensimmäiset kolme harjoittelukertaa tuntuvat lihaksissa, mutta lihakset eivät ole ollenkaan niin muusina kuin vielä viime viikolla. En näe mitään syytä siihen, että pitäisi jatkuvasti olla tulehduskivun rajamailla. Riittää, kun lihaksissa tuntuu.

Tässä se taas nähtiin, että harjoitusohjelma on lähinnä vitsi paperilla, josta sitten teen erilaisia käytännön sovelluksia. Tuskin koskaan yksikään harjoitus toteutuu täsmälleen etukäteen suunnitellulla tavalla. Hyvänä päivänä teen puolitoista kertaa suunnitellun, huonona rimpuilen niukin naukin vaaditun. Mikä milloinkin on riittävän kovaa.