Eilen kävin vaihteeksi treenaamassa toisen valmentajan kotisalilla. Tai valmentajan ja valmentajan... Ollaanko tässä nyt sitten pt ja asiakas vai kavereita vai työkavereita vai mitä, kun muita kuin valmentamiseen liittyviä asioita on tehty reippaasti enemmän kuin varsinaista valmennusta. Järkkäröintikeikkoja, matkustamista paikasta toiseen keikkojen perässä ja artikkelisarjan kirjoittamista. Hyvin harvoin on lopulta jäänyt aikaa meikäläisen treenaamisista puhumiseen ja vielä vähemmän tekniikoiden katsomiseen salilla. Pirustako tästä selvän ottaa. Minä ainakin olen putoamaisillani kärryiltä kuka maksaa kenelle mistä. Tai siis pitäisikö jonkun jotain jollekin?

Ympärillä tietysti humisee yleinen ihmissuhdehumppahärdelli jossa body- ja fitness-harrastajille tyypillinen loputon juoruilu, selkäänpuukotus, spekulointi ja tyhjänpäiväinen länkytys käy tavallistakin kovemmilla kierroksilla meneillään olevan kisakauden vuoksi. Hohhoijaa. Toisaalta, onhan se tavallaan söpöä kuinka tosissaan nämä vääntävät telkkarin saippuaoopperaa livenä, paitsi että vääntävät teholla joka on potenssiin kaksi sotkuisimpaankin venezuelalaiseen telenovelaan verrattuna.

Vaan kukapa minä olen näiden touhuja arvostelemaan? Kai ne elävät sitä elämää, jota haluavatkin elää. Kunhan ei tule minulle kukaan itkemään, miten on elämä vaikeata ja monimutkaista. Tottakai se on vaikeata ja monimutkaista, kun oikein urakalla sekoillaan, sotketaan, ei osata pysyä missään tehdyssä päätöksessä hetkeä pidempään ja sössitään vielä talousasiatkin. Mut kun tää on tää laifstaili, kato! Ei ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat, väliä on vain sillä miltä asiat näyttävät.

Ajatus tuppasi harhailemaan eikä treeni oikein maistunut, vaikka yleensä vieraalla salilla käyminen saa keskittymään tekemiseen normaaliakin tarkemmin. Kun aamulla meni työpaikka alta ja puolison kanssa ollaan tekemässä enemmän tai vähemmän hallittua pesäeroa, niin voiko keskittymiskyvyltään paljon vaatia?

Rasittavaa ja umpisekavaa ihmissuhdehumppaa lukuun ottamatta artikkelin kirjoittaminen on ollut hauskaa. Toinen osaa asiansa perinpohjaisesti sekä kokemuksen että koulutuksen kautta ja toinen osaa kirjoittaa tekstiksi sen, mitä toinen pyrkii sanomaan. Alan erikoisjulkaisuihin on tarkoitus tuottaa vielä kaksi tai kolme artikkelia tänä syksynä. Ensimmäinen on tietääkseni jo taitettu ja painossa.