Järjestyksenvalvojapiireissä tuttu lause on "Jokaiselle hevoselle kyllä löytyy kengittäjä". Silloin puhutaan yleensä henkilöstä, jota pidetään tai joka pitää itseään lyömättömänä niin geneettisiltä ominaisuuksiltaan kuin kertyneiltä taidoiltaankin.

Sanonta tuli mieleen, kun kipeällä polvella  -  turvallisesti polven"lämmittimet" paikoillaan  -  kävin kyykkäämässä ohjelman mukaiset 8 @ 77,5 kg, 5 @ 100 kg, 3 @ 110 kg, 5 x 2 @ 115 kg, 2 x 1 @ 122,5 kg, 8 @ 80 kg. Viereiseen kyykkyräkkiin asettui Puhumaton Nuorimies, joka paljain jaloin ja ilman vyötä veteli lämmittelynä pitkiä sarjoja päälle sadan kilon painoilla. Kehonpainoa suunnilleen saman verran kuin itselläni ellei jopa vähän alakanttiin. Omien ykkösieni kohdalla hän heitti pitkää sarjaa 120 kilolla edelleen paljain jaloin ilman vyötä. Kyykkykengät näkyivät olevan mukana, mutta en todellakaan jäänyt vakoilemaan, mitä painoja varten ne oli varattu.

Aina sitä joskus kuvittelee jotain olevansa. Aina huomaa, ettei olekaan. Miesten voimatasoja on turha haikailla, pitää tyytyä naisten tasoihin.