Vasen polvi on ottanut vähän osumaa, kun aloitin sekä defendon alkeet itselleni että voimistelun alkeiden apuohjaajana pikkutytöille. Jommassa kummassa on tullut hieman yliojennettua, luulen. Vaikka pari päivää meni ontuessa, uskalsin kuitenkin kyykätä polvenlämmittimien kanssa peruskuntojumppakauden viimeisen kyykkytreenin, 5 x 5 @ 85-115 kg. Tällä kertaa polvi tokeentui kyykkäämisestä ja on sen jälkeen ollut jo paljon parempi. Kipu katoaa oikeanlaisella treenillä, kuten olen monasti ennenkin todennut.

Sarjapainolaskurin mukaan olen mukavasti aikataulussa laskennallisten maksimien osalta. Seuraavien 8-9 viikon pituinen seuraaviin kisoihin  -  ja omiin uusiin ennätyksiin  -  tähtäävä ohjelma tuntuu äkkiseltään aika kunnianhimoiselta, mutta niin se vain meni läpi ainakin maastavedon osalta kun eilen kokeilin:

8 @ 85

5 @ 115

3 @ 125

5 x 2 @ 130

2 x 1 @ 137,5

8 @ 80

Kaikki tuli nosteltua eikä edes yrittänyt jäädä polviin kiinni. Perusjumppakauden nopeuden kasvattamiseen keskittynyt harjoittelu on tuottanut tulosta. Tämä on tosin vasta ensimmäinen totutteluviikko, joten tulevien viikkojen sarjapainoista oli tässä vähennetty 5% ellei vähän enemmänkin ja ykkösistä karsittu yksi toisto.

Penkkipunnerruksen ja jalkakyykyn varsinaiset työsarjat (tutustumistarjouksena alkukevennettyinä) ovat vastaavasti

PP  8 @ 42,5, 5 @ 57,5, 3 @ 60, 5 x 2 @ 65,   2 x 1 @ 67,5, 8 @ 45

JK  8 @ 77,5, 5 @ 100, 3 @ 110, 5 x 2 @ 115, 2 x 1 @ 122,5, 8 @ 80-95

 

Hupsuista miehistä sen verran, että ollessani puolessavälissä omia mavesarjojani saapui salille armoitettu sunnuntaitreenaaja, joka fiilispohjalta innostui myös maastavetämään. Tankoon tokikin suoraan kylmiltään suunnilleen saman verran kuin minulla, "verryttelypainoksi". Siitä sitten hulppein korotuksin ja auttavasti oikeansuuntaisella tekniikalla ylöspäin. Itselläni on käytössä vähintään 3 minuutin palautukset ja koko mavetreeni kesti kaikkineen 1 tunnin ja 10 minuuttia. Hiki ei silti päässyt kuivumaan eikä lämmöt karkaamaan kertaakaan treenin aikana. 3840 kiloa yhteensä laskin nostaneeni jos ei lasketa kevyitä lämmittelysarjoja.

Sunnuntaibodari jaksoi lajin parissa puolisen tuntia ja ehkä viisi lyhyttä sarjaa, siirtyi käsipainojen pariin ja tuli muutaman minuutin kuluttua valittamaan rampauttavia ojentajalihaskramppeja, jotka estivät treenin jatkumisen siltä päivältä. Suosittelin siirtymään jalkatreenin pariin ja kokeilemaan, saisiko myös jalat kramppaamaan. Ei uskaltanut.

Ja takaisin omaan napaan: Loppuviikko menee pitkissä yötyövuoroissa hullujen ja humalaisten kanssa teutaroiden, mutta yritän silti saada kaikki viikko-ohjelmaan merkityt treenit tehtyä kunnolla. Vaatii melkoista ajankäytön suunnittelua ja nukkua pitäisi jokainen minuutti, joka ei mene töissä tai salilla. Ja maanantaina taas reippaana aamuseitsemäksi raksalle töihin!