Ranteessa on koiran haukkaaman näköinen mustelma. Jos oikein miettimään ryhtyisi, olisi varmaan vaikea keksiä, kuinka ihminen saa oman ranteensa nahan rullautumaan maastavetotangon ja jousilukon väliin kiekkoja vaihtaessaan siten, että suoritus tehdään puhtaasti yhdellä kädellä eli sillä samalla, joka puristaa jousilukkoa.

Mutta minäpä olenkin poikkeusyksilö jolta tällaiset asiat onnistuvat ihan luonnostaan, miettimättä. Lisäksi värjäsin vahingossa tukkani siniseksi. Hyvä veto mahdollisia työhaastattelutilanteita ajatellen.

Ja sitten varsinaista treeniasiaa:

Viikonlopun treeniputki oli pitkä. Suorastaan hypersupersetin puolelle meni tai sitten tälle pitää keksiä joku aivan uusi termi.

Lauantaina aloitin maastavedolla (raskaimmat sarjat 4x110 kg, eli vähitellen edistyy kunnonkohotus), josta siirryin ystävättären puutarhajuhliin grillaamaan tyttöporukalla naudan sisäfilettä. Suppilovahverokeiton, omenapiirakan ja sangen mainion punaviinin ravitsemina naiset ryhtyivät pohtimaan, minne voisimme siirtyä laulamaan karaokea. Illan tähän osuuteen olin käytännön ihmisenä varustautunut pakkaamalla mukaan treenikassin lisäksi toppahousut ja lämpimiä pitkähihaisia paitoja. Niin vain kuitenkin seurue lähti liikenteeseen. Onhan se hauska välillä selvittää, minne tässä kaupungissa pääsee naisihminen tuulipuvussa ja lenkkareissa sisään ja mitkä ovat reaktiot.

Päädyimme lähiöräkälään, jossa oli meneillään Eroottinen ilta. Toisin sanoen biljardipöydän lamppuun oli ripustettu kiillesydän ja roikkui siellä vissiin jossakin penkin päässä yhdet pikkuhousut ja rintsikat noin niinkuin tunnelmanluojina.

Ystävien yllyttämänä ja muun tekemisen puutteessa osallistuin naisten eroottisen tanssin kilpailuun. Kyllä jonkun sentään täytyy uskaltaa pää pystyssä puolustaa kansallisia naisellisen pukeutumisen perinteitä eli perisuomalaista tuulipukukulttuuria.

Aamulla kun heräilin kaverin sohvalla, analysoin päänsäryn johtuvan lähinnä siitä sohvasta, edellisen illan huonosti harkitusta tupakoinnista ja unenpuutteesta. Alkoholia ei illan mittaan loppujen lopuksi kulunut kuin nimeksi. Otin vielä kolmen tunnin lisänokoset, jonka jälkeen päänsärky oli hälvennut. Aamiainen maistui aurinkoisessa puutarhassa ja sen jälkeen suuntasin takaisin kuntosalille jatkamaan kesken jäänyttä selkätreeniä: Ylätaljaa, alataljaa, hyvää huomenta, pohkeet ja vinot vatsalihakset.

Sen minä vaan sanon, että takuulla oli järjestetty sen tanssikilpailun tulokset etukäteen. Tuomaristolla oli selkeästi oma heppi vaossa valinnoissaan. Jos olisi pidetty naisille huutoäänestys kuten miesten sarjassa, niin takuuulla olisin päässyt jatkoon. Äänekästä protestointia yleisön taholta siitä seurasikin, kun en päässyt.

Olin sentään ainoa, joka riisui paidan pois!