Paino putoaa, mutta väärin. Ei ollut tarkoitus heittäytyä kokonaan syömättömäksi, mutta siihen tämä helposti kallistuu.

Oikea asenne ruokaan olisi se, että vatsa alkaa kurnia puoli tuntia ennen kuin tietää saavansa ruokaa ja kun sitä sitten saa, se maistuu ihanalta ja sitä suorastaan liikuttuu, että olenpas onnellinen kun minulla sentään on mitä syödä, vaikka tässä nyt vähän kontrolloinkin paljonko ja kuinka usein.

Nyt ei maistu. Viiden tunnin välein pakotan itseni syömään jotain ja syön sen väkisin ja nauttimatta. Jos voin jättää syömisen väliin, jätän. Pää on nälästä kipeänä lähes päivitttäin. Vatsakin on kipeä eikä sinne tee mieli laittaa yhtään mitään. Ei tämän(kään) näin pitänyt mennä. Elämästä ja ruuasta pitäisi nauttia! Kaikki muu on tuhlausta ja syntiä.

Olisihan se toki tavallaan näppärää pudottaa vaikka kymmen kiloa lähes täydellisellä paastoamisella, mutta entäs sen jälkeen? Sitten on taas pakko alkaa opettelemaan oikein syömistä tai muuten ei ole treenaamisesta mitään hyötyä. Miksen aloittaisi sitä syömisen opettelua nyt heti?

Mutku ei maistu mikään vaikka on jatkuvasti nälkä ja vatsakin on kipeä.

Illalla on treenitreffit kaverin kanssa kotisalilla. Sitä ennen on pakko syödä kunnolla, muuten ei onnistu mikään. Penkkitulostahan tässä piti parantaa eikä vyötäröä kaventaa, niinhän sen muistaakseni piti olla.