Sanotaan, että yksi anoreksian merkeistä on se, kun laiha tyttö kokkaa innoissaan koko perheelle jotta kukaan ei huomaisi, että hän itse ei juurikaan syö mitään. Itselläni ei ole anoreksiasta pelkoa, mutta tietyt samat oireet tulevat esille, kun on reilusti miinuskaloreilla.

Yleensä olen luottanut sosekeittoihin painonpudotuksessa, mutta nyt olen hurahtanut pihveihin. Isovanhempien kodin tyhjennyksestä käsiini jäi lettupannu, jolla on hyvä paistaa pieniä pihvejä ja munakkaita. Pienistä 25-50 gramman lätyistä saa helposti annosteltua oikean grammamäärän lautaselle ja niitä on helppo pakastaa annospusseissa. Evääksikin näitä on helpompi ottaa kuin läikkyviä ja painavia keittoja.

Nälkäiseltä kokilta taikinoiden koko tuntuu lähtevän helposti lapasesta: Kasvismunakkaiden tekeminen alkaa kilosta sekavihanneksia ja 12 kananmunan rikkomisesta. Juuri nyt on tekeytymässä broilerpihvitaikina, johon tuli kahdeksan kananmunaa, 1,6 kiloa broilerin jauhelihaa ja vajaa desilitra currymaustetta. Reseptilaskurin mukaan sadassa grammassa valmista pihviä on 157 kcal ja melkein 19 grammaa proteiinia. Pihvejä tuosta taikinasta tulee noin viisikymmentä kappaletta, joten hellan äärellä saa seisoskella jonkin aikaa.

En ole vielä edes saanut syötyä loppuun muutama päivä sitten paistamiani munakkaita, jotka värkkäsin välimerellisistä kasviksista ja hillittömästä töräyksestä basilikatahnaa (ei ollut kaikkein paras kokeilu tämä, kun mukana oli lopulta liian paljon voimakkaita makuja, kuten tomaattia, oliiveja ja basilikatahnan mukana ilmeisesti viinietikkaa), enkä saanut vielä paistettua noita broilerin jauhelihapihvejä, kun jo unelmoin pippurisista kukkakaali-parsakaali-porkkanapihveistä, joita aion tehdä seuraavaksi. Niitä on sitten hyvä puputtaa kanapihvien kanssa  -  aika monta päivää.

Entäs paino? Hyvin edistyy painonpudotus: Vajaa kilo lähtee viikossa ja loput sitten kisan alla nesteenä pois. Tässähän on ennen kisoja vielä yhdet kuukautisetkin, joiden pullistava vaikutus on otettava huomioon. Nesteen vuoksi on turha vaipua epätoivoon, sen saa kyllä tiristettyä ulos kehosta. Läskin kuluttaminen se vaatii tarkkaa syömistä ja aerobista hikijumppaa kohtuudella. Veuhtominen kuluttaa kuitenkin harmillisen vähän kaloreita ja loukkaantumisriskejä ei kannata hikiliikunnan vuoksi ottaa.

Rautaa nousee edelleen entiseen malliin eikä 360 kilon yhteistulos tunnu edelleenkään mitenkään mahdottomalta. Klassisen voimanoston mastersien SM-mitaleista kilpailee kolmen viikon kuluttua neljä nostajaa, joten mitalin saaminen tai sen väri ei ole kenellekään meistä itsestäänselvyys.

140 kg:n salikyykky toi uutta itseluottamusta sen jälkeen, kun saman viikon toisessa harjoituksessa penkkipunnerrus meni aivan metsään. En meinannut saada 62 kiloa ylös edes telineestä! Eihän penkki meikäläisen laji ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaankaan, mutta haihtui päästä sekin vähä mitä olen penkkipunnerruksesta ikinä oppinut.

Jälkeenpäin ajatellen oli taas täysin aloittelijamainen virhe lähteä salille tyhjällä vatsalla. Kyllä ennen treeniä ja treenin jälkeen pitää syödä, se on muuten ihan turhaa touhua siellä salilla rimpuileminen. Muut ajat voi kituttaa miten lystää. Tyhjällä mahalla voiman treenaaminen pilaa vain itsetunnon ja motivaation.