Helkkarin selkä! Toissayön vietin jälleen puoliksi lattialla maaten ja jalat sängyn päällä, kun on on ainut asento, jossa pääsen hermosäryltä uneen. Hierojani ovat taitavia molemmat, mutta rajalliset on mahdollisuudet heilläkin.

Eilen selkää taas pehmiteltiin. Epäilen jotakin piriformis-syndrooman tyyppistä vikaa, mutta hieroja oli sitä mieltä, että eiköhän tuo ole ihan normaali välilevystä johtuva hermon ärtyminen, joka palautuu aikanaan. Kolme viikkoa ehkä minimiaika parantumiseen, jos välilvey siirtyy kiltisti takaisin oikealle paikalleen.

Samalla kun hieroja pehmitti pehmytosat selkärangan molemmin puolin ja erityisesti tuon epäilemäni piriformis-lihaksen, pyysin lätkäisemään siihen kinesioteipit. Hierojani teki työtä käskettyä - on kyllä koulutuksen saanut teippien laittamiseen - mutta totesi, että ei ole hänelle vielä valjennut kuinka noista teippauksista oikeasti voisi olla hyötyä. Että kuinka se mekanismi muka voi toimia. Tekee kuitenkin teippauksia asiakkaiden pyynnöstä.

Yö oli kuitenkin kivuton ja tänään selkä kesti hienosti vartijakoulutuksen voimankäyttökoulutuksen: Hanhenkauloja ja maahanvientejä, vääntöä ja kääntöä. Hyvinkin fyysistä jumppaa melkein kahdeksan tuntia. Selkä ei ilmoitellut itsestään oikeastaan ensimmäistäkään kertaa! Aamulla lonkka ja sisäreisi vähän sähköttivät, joten lätkäisin niihin oman inspiraation mukaan pari teipinpätkää. Hyvin toimi.

Nyt jos selkä kestää 2 x 10 tuntia järjestyksenvalvontaa viikonloppuna, aloitan uudestaan vakavan treenin. Lokakuussa on seuraava kisa. Jos selkä sallii täysipainoisen harjoittelun, tavoitteena on nyt se jalkakyykyn SE-tulos, joka SM-kisoissa jäi tekemättä. Penkkiennätys nyt on aina tavoitteena, sehän on selvä.

Joukkue-SM-kisat jo kertaalleen peruttiin liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mutta nyt ne kuitenkin voidaan pitää, kun löytyi tarpeeksi joukkueita. Minä siirryin joukkuekisan varanaiseksi, kuten sopivaa onkin tuon SM-kisafiaskon jälkeen.