Viikonloppu meni festareilla 30 000 -päistä nuorisojoukkoa paimentaen ja 11-12 -tuntisia työpäiviä jalkojen päällä seisten. Hauskaa, mutta myös varsin raskasta työtä.

Maanantaina herätys arkeen oli karu: Kilpasiskolta tuli puhelimeen viesti, jossa kerrottiin, että juurikin meidän sarjaamme ja ikäluokkaamme tulee syyskuun SM-kisoissa osallistumaan urheilija, joka on kolmekymppiseksi saakka aktiiviurheillut miehenä miesten sarjoissa. Että se niistä kisoista sitten. Täytyy siirtää päätavoitteeksi joukkue-SM -kisat.

Ihan pelletouhuksi menee siis henkilökohtainen SM-kisa, mutta kai ne nyt harjoituskisana voi käydä alta pois. Mitalisijoilla ja mahdollisesti tehdyillä uusilla ennätyksillä ei todellakaan ole mitään tekemistä urheilun kanssa, mikäli niiden suorittaja on tämä uusi kilpailijatar.

Ja niinkuin minä olen Pride-marssijärkkärinä tehnyt vapaaehtoista ilmaistyötä seksuaalisen tasa-arvon edistämiseksi. Tähän kohtaan se ajattelu nyt vain ei sovi. Jokainen saa minun puolestani aivan itse tutkiskella, onko todelliselta identiteetiltään Pirkko vai Pertti ja sovitella henkilökohtaisen elämänsä mahdollisimman tyydyttävällä tavalla, mutta sitä ei hormonihoidoilla ja leikkauksilla muuteta, että keho lihaksistoineen on lopun ikää miehen geeneillä varustettu ja vastaa treeniin sen mukaisesti.

Joku näytti tästä asiasta olevan sitä mieltä, että onhan se ihan sama asia, jos naisen kehoa muovataan mieshormoneilla kuin että miehen kehosta muovataan naisellinen naishormoneilla, mutta ei se vaan ole. Suurimpana syynä se, että nimenomaan tässä liitossa oli tarkoitus olla käyttämättä hormonituotteita suorituskyvyn muokkaamiseen.

Geenidoping on ja pysyy kehossa, vaikka henkilötunnuksen vaihtaisi. Sille ei voi mitään. Tero Pitkämäki jos päättäisi muuttua Tellervo Pitkämäeksi ja jatkaa uraansa naistensarjassa  -  kuten hän aivan hyvin voisi tehdä, jos oikein kovasti haluaisi  -  veisi tuollainen henkilökohtainen päätös aivan samalla tavalla mielekkyyden naisten välisistä mittelöistä.

Voisihan tietysti ihminen itse tajuta, että kaikki mitä on mahdollista, ei ole tarkoituksenmukaista ja että kilpailuvietin ja voittamisen himon tyydyttäminen keinoilla, jotka yleisesti katsotaan täysin epäreiluiksi, ei synnytä kovin sydämellisiä hurraa-huutoja kanssaihmisten keskuudessa. Sen oivalluksen pitää kuitenkin tulla ihmisestä itsestään.

Eipä hän toisaalta ole samassa sarjassa minun kanssani kuin korkeintaan kolme vuotta enää. Pitäköön hyvin yksinäistä hauskaa sen aikaa. Tervetuloa vaan sarjaan.