Itseään ei voi kutittaa eikä sen puoleen kovin paljon lohduttaakaan tietynlaisissa asioissa.

Päivä päivältä ja viikko viikolta huomaan yhä kipeämmin, kuinka yksin olen. Ei ole enää ketään tarpeeksi vahvaa, että minulla olisi varaa olla hetkeäkään heikko. Ei ole ketään, jolle kertoa onnistumiset ja huolenaiheet treenistä ja työstä.

Oma puoliso ei heikkoutta siedä vähääkään. Heikkouden osoittaminen on perusteltu syy sivaltaa. Ei ehkä silkasta ilkeydestä, mutta vähintäänkin refleksinomaisesti. Heikkous pitää poistaa, se on ärsyttävää ja uhkaavaa. Hyödytöntä. Ole vahva, tai muuten...

Uutta luotettavaa ystävää kuolleen tilalle ei niin vain löydy. Ehkä ei löydy enää toista yhtä hyvää loppuelämän aikana. Pitää siis vain edelleen jaksaa rakentaa omaa elämää pala kerrallaan uuteen malliin. Pitää keksiä selviytymisstrategioita.

Alkoholi, työnteko (silloin kun niitä on), nukkuminen ja treenaaminen ovat kovaa valuuttaa. Uni tosin tulee turhan usein vasta pillerin avulla. Itku sen sijaan tulee joka päivä pyytämättä. Ei tarvitse kuin ajatella edessä häämöttäviä SM-kisoja. On varmasti montakin pätevää ihmistä, jotka saattaisivat tulla huoltajakseni kisoihin, mutta yksikään heistä ei ole se jota eniten rinnalleni kisoihin kaipaisin.

 

 

Treenin osalta on kaikki toistaiseksi hyvin. Kiukutellut olkapää on tokeentunut, kun olen oppinut ja opetellut sen hoitamiseen monta uutta temppua kylmähauteesta harjoitteisiin.

Nyt on aika ruveta nikkaroimaan kisoihin johtavaa kahdeksan viikon treeniputkea. Laskennallisesti kaloreita saa syödä jopa 2000 kcal päivässä, mikä riittää sekä painon säätämiseen että kunnolliseen treeniin.

Kesän alussa otetut kammottavat kokovartalokuvat osuivat tässä yhtenä päivänä taas silmiini, mutta nyt kun niitä itse osaa katsoa vähän objektiivisemmin, olin huomaavinani lantion asennossa jotakin kummallista. Jos jättää läskin ja kuhmurat pois havaintokentästä ja katsoo ihan vain lantion, selän ja reisien asennon keskinäistä suhdetta, alkaa näyttää siltä, että lonkankoukistajia ei sittenkään ole venytetty lähellekään riittävästi. Ne näyttäisivät vetävän lantiota eteenpäin ja selkää notkolle. Samalla vatsa pullistuu ulospäin vaikka kuinka vatsalihaksilla yrittäisi koota kasaan sitä etupuolta. Takareisilihasten ja etureisien koon epäsuhtahan olikin jo ennestään tiedossa.

Lantio on nyt selkesti yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista. Ei esteettisessä mielessä  -  se tulee sivutuotteena, jos on tullakseen  -  vaan siksi, että uskon kaivattujen lisäkilojen maastavetotulokseen piileskevän juurikin tuossa lantion alueen lihaksistossa.