Maastavedossa nousi tällä viikolla 140 kg. Sen sijaan 145 kg ei noussut ja siinä voimanoston hienous piileekin. Kilomäärät ovat isoja, mutta silti on 3,6% painonlisäyksestä tai painon vähentämisestä kiinni, nouseeko vielä vai lakkaako nousemasta.

145 kg nousi polviin saakka, jonka jälkeen selkä ilmoitti, että tää ei ole oikein, minä en kaikkea tee yksikseni. Passaisi tässä jalkaosastonkin jotenkin olla edes hengessä mukana. Toisin sanoen tunsin selvästi, että joku tekniikkavirhe tässä on, mutta mikä?

Valmentajan kanssa tilannetta analysoitiin. Takapuoli pitäisi saada lähtöön alemmaksi, selkä pystympään, eikä sitä tankoa varmaankaan ole tarkoitus etusäärillä töniä itsestä poispäin tarttumakohtaa käsillä hamutessa.

Hetken ihmettelyn jälkeen hoksasin, että en ollut muistanut potkia kenkiä pois jaloistani. Sukkasillaanhan maastaveto pitää tehdä! Kahden tai jopa kolmen senttimetrin asentoheitto heti siinä. Lisäksi valmentaja opasti aloitusasennossa seisomaan etusääret selvästi irrallaan tangosta  -  toisin kuin olen tähän saakka tehnyt. Isommilla painoilla entinen tyyli ei enää toimi. On pakko seistä vähän etäämmällä jos pyrstön haluaa saada tarpeeksi alas. Lopuksi heitettiin hämäyksen vuoksi lukot pois tangosta (-5kg) ja sitten nousi.

Varmuuden vuoksi tein pari, kolme ykköstä 140 kg:lla.

Paskempi juttu oli sitten se, että tyrin huonoin  seurauksin aika raskaan jalkakyykyn varmistuksen. Ihan ei omalta valmentajalta sormi amputoitunut, mutta verta tuli kiitettävästi ja jokunen tikki. Toisen pään varmistaja ei tullut kiinni painoon, jolloin onnistuin vääntämään sen juuri sopivasti väärään asentoon ja eikun roiskis: Parisataa kiloa telineeseen ja nostajan sormet siellä välissä. Milläs helvetillä minä nostajan toiselta puolelta näen, mitä siellä toisella puolella tapahtuu? Toimin samoin kuin olin nähnyt edellisen varmistajaparin toimivan ja se oli ISO VIRHE.

En suostu varmistamaan enää ikinä, koskaan, milloinkaan yhtään ketään. Liian paljon riskejä. Luuleminen on potentiaalisesti tappava virhe.

En tiedä millaisen tiedotustilaisuuden se vaatisi, että kaikki osapuolet olisivat ennen nostoa kunnolla kartalla siitä, mitä ollaan tekemässä, miten se tehdään ja millaisia merkkejä käytetään. Sen tiedän, että lähes täydellisesti tuurin varassa nostetaan joka päivä tässä maassa vähintään kymmeniä tuhansia kiloja rautaa ja varmistaminen menee hyvin ja on helppoa kunnes jotakin oikeasti tapahtuu. Sitten ei olekaan enää mikään helppoa ja yksinkertaista.