Viime viikolla penkkipunnerrusjumppa sujui hyvin ja sitkeästi tein dipit perään, mutta kun yritin vinopenkissä punnertaa käsipainot ylös, ne eivät yksinkertaisesti liikkuneet mihinkään. Olkapäähän pisti ja sattui sen verran, että oikea käsi ei enää suostunut liikuttamaan 13 kilon käsipainoa senttiäkään ylöspäin. Vaihdoin kymmenkiloisiin käsipainoihin. Ei liikkunut edelleenkään.

Kyseinen olkapää on vaivannut jonkin verran pitkin kevättä, mutta ei niin paljon että se olisi harjoittelua isommin rajoittanut. Omilla venyttelyillä tai levolla se ei toisaalta ole myöskään parantunut.

Kun olkapää tekee täysstopin, mitäpä silloin muutakaan voi tehdä kuin lähteä ihmettelemään anatomiakuvia yhdessä hierojan kanssa. Varasin ajan ja selitin vaivan. Hän tökkäsi sormensa olkapäämötikan etualaosaan ja minä sanoin että ai! Luulin kivun olevan paljon ylempänä. Hän totesi, että hauiksen yläkiinnitys on ärtynyt. Hetken kuluttua selkäpuolta käsitellessään hieroja tökkäsi sormensa yhteen pisteeseen lavan alaosassa. Kosketus välittyi kuin vihlova sähköisku hauiksen alapäähän, kyynärpään sisäsyrjään.

Kaikkea sitä oppii. Nyt kun selvisi, että olkapääkipu onkin hauislihaksen kipua, piti tietysti miettiä, mistä se sitten on peräisin. No mistähän mahtaisi olla, kun olen into piukassa treenannut ojentajia ja tehnyt dippiä, mutta tasapainottava harjoittelu hauiksilla on jäänyt täysin tekemättä.

En edes muista, milloin viimeksi olisin hauiksia treenannut. Olen ajatellut, että siinä ne saavat kyytiä muiden liikkeiden ohessa ihan riittämiin. Lopputulos oli nyt sitten se, että vinopenkkipunnerrus ei enää onnistunut, kun epätasapaino ojentajien ja hauisten välillä kasvoi riittävän suureksi.

Oppia ikä kaikki / Kuinka hölmö sitä osaakin vielä tässä iässä ihminen olla?